SHOTING Muistikirja
Carnet TIR (TIR carnet, kansainvälinen maantiekuljetus) on tullin passitusasiakirja, joka antaa oikeuden kuljettaa tavaroita valtion rajojen yli tullisinetöityissä autokoreissa tai konteissa yksinkertaistetuilla tullimenettelyillä.
Asiakirja kattaa maantie- ja multimodaaliset tavarakuljetukset (pakettiautoissa, perävaunuissa, puoliperävaunuissa ja konteissa) maiden välillä, jotka ovat tunnustaneet vuosien 1959 ja 1975 tulliyleissopimuksen kansainvälistä tavaraliikennettä käyttäen kansainvälistä tiekuljetuskirjaa (TIR) käyttäen.
Kaikilla moottoriajoneuvoilla on oltava asianmukaiset toimivaltaisten viranomaisten myöntämät käyttöluvat. Sen myöntää kansallinen takuuyhdistys (yhdistys), jonka vuorostaan ovat valtuuttaneet maan toimivaltaiset viranomaiset.
CMR
CMR on lyhenne Ranskan yleissopimuksesta kansainvälistä maanteiden tavarankuljetusta koskevasta sopimuksesta (KDPN).
CMR – kansainvälinen rahtikirja – on itsekopioiva lomake, jonka muoto ei ole yhtenäinen ja voi vaihdella merkittävästi eri maissa.
Kansainvälisessä tavaraliikenteessä CMR on tärkein kuljetus- ja kaupallinen asiakirja.
Kahden maan välillä CMR-rahtia kuljettavaan rahdinkuljettajaan sovelletaan edellä mainitun, YK:n yleissopimuksen aseman omaavaa yleissopimusta koskevia sääntöjä ja määräyksiä.
CMR-rahtikirja laaditaan vähintään kolmena kappaleena, jotka lähettäjä ja rahdinkuljettaja ovat oikeaksi todistaneet. Laskun ensimmäinen kappale jää lähettäjälle, toinen ja kolmas kappale ovat lastin mukana, purkamisen jälkeen vastaanottaja allekirjoittaa toisen kappaleen ja luovuttaa rahdinkuljettajalle, kolmas jää vastaanottajalle.
Rahdin lähettäjä, huolitsija, rahdinkuljettaja voivat täyttää CMR:n, sarakkeeseen 22 sinetin kiinnittäjä vastaa tietojen täydellisyydestä.
Erittäin tärkeä seikka on kaikissa kuljetusasiakirjoissa ilmoitettujen tietojen yhteensopivuus . On välttämätöntä, että painot, ZED-koodit ja hinnat ovat samat kaikissa lastiin liitetyissä asiakirjoissa.
T1 – kauttakulkuilmoitus tai pohjoismainen passi
T1 on tulli- (rahoitus)vakuus, jota käytetään EU:n alueen kautta kulkeville tavaroille tai tavaran toimituksen takaamiseen Euroopan unionin rajalta tullivarastoon tai sisäiseen tulliin.
T1 on tulliasiamiehen EU:n tulliviranomaisten hyväksi myöntämä rahoitustakuu, joka takaa kaikkien tullien ja maksujen maksamisen EU:n talousarvioon.
Jos esimerkiksi EU:n kautta T1-menettelyssä liikkuvaa tavaraa ei toimiteta rajalta tullitoimipaikkaan, T1:n myöntävän agentin on maksettava kaikki tullit, jos tavarat on tulliselvitetty EU:ssa käytettäväksi. Käytännössä T1:tä käytetään vaihtoehtoisena Sarnet TIR (TIR) -takuujärjestelmänä.
EX1 – Vienti-ilmoitus
EX1 on tulliviranomaisten varmentama asiakirja, joka vahvistaa tavaroiden viennin EU:n ulkopuolelle.
Tärkeää ei ole EX1:n olemassaolo, vaan tärkeät tullimerkinnät EX1:ssä, mikä vahvistaa tavaran viennin EU:n ulkopuolelle.
Tullimerkki EX1 oikeuttaa tavaran myyjän EU:hun Euroopan sisäisen arvonlisäveron (ALV) palautukseen/maksun maksamatta jättämiseen.
EX1-ilmoitus on seurattava eurooppalaista alkuperää olevaa lastia, joka lähtee myyjän varastosta EU:sta EU-maiden ulkopuolelle. EX1-ilmoituksen laatii tavarantoimittaja, tavarantoimittajan edustaja tai rahdinkuljettaja (huolitsija), jolla on asianmukaiset valtuudet. EX1 voidaan merkitä paitsi EY:ssä, myös muissa maissa tuotetuilla tuotteilla. Vastaavasti T1 voi kuljettaa eurooppalaisia tavaroita.
Todistus 1 euroa
EUR 1 -todistus on yksi tärkeimmistä EU-maista viennin alkuperän vahvistavista asiakirjoista. Se myönnetään kuljetettaessa tavaroita EU-maista maahan, joka on allekirjoittanut EU:n kanssa sopimuksen keskinäisistä kauppaetuuksista, ja esitetään tullipisteessä.
Rekisteröintivaatimukset
- Tavaroiden on täytettävä sopimuksen pöytäkirjan 1 (alkuperäsäännöt) vaatimukset.
- Asiakirjan kieli on englanti tai minkä tahansa sopimusvaltion kieli.
- Paperit täytetään käsin, painokirjaimin, musteella.
- Todistuksessa on oltava erityisessä sarakkeessa määritelty tuotteen kuvaus.
- Jos sarake on epätäydellinen, piirrä kuvauksen alle vaakasuora reunus ja rajaa sen alla oleva tyhjä tila Z-kirjaimella.
- Asiakirja on täytettävä kaikista tavaraeristä.
Luettelo asiakirjoista
Todistuksen saamiseksi on toimitettava luettelo asiakirjoista viejämaan valtuutetulle elimelle:
- lausunto, joka sisältää viejän ilmoituksen;
- vahvistus tuotteiden etuuskohteluun oikeutetusta alkuperästä viejämaasta (jos tällainen toimitus suoritetaan ensimmäistä kertaa);
- todistuksen alkuperäiskappale (jos sellainen on) ja sähköinen kopio (pakollinen).
1 euron todistuksen myöntämisen ominaisuudet
Myönnyksen suorittaa viejämaan tullitoimipaikka. Valtuutettu organisaatio on velvollinen ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin tavaran alkuperän tarkistamiseksi, joten sillä on oikeus vaatia kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot lastista. Viejän velvollisuus on toimittaa kaikki tarvittavat tiedot ja asiakirjat.
Tulli puolestaan takaa rekisteröinnin ripeyden ja oikeellisuuden. Myöntäminen on maksutonta. Määräaika on enintään 3 päivää hakemuksen rekisteröinnistä.
Myönnetyn asiakirjan voimassaoloaika on 4 kuukautta.
Yleensä EUR 1 -todistus myönnetään ennen vientiä. Jälkikäteen rekisteröinti on kuitenkin mahdollista sen jälkeen, kun rahti on kuljetettu toisen maan alueelle. Mutta vasta viejän toimittamien tietojen täydellisen tarkistamisen jälkeen.
Kun todistusta ei myönnetä
- Jos tontin kokonaisarvo on alle 6 000 euroa.
- Jos tavaraa verotetaan tullitariffin tuontitullin nollaverokannalla.
- Jos viejällä on valtuutettu asema.
Asiantuntijoiltamme saat lisätietoa siitä, tarvitaanko tapauksessasi 1 euron todistus.
Lasku
Lasku (englanniksi invoice ) – kansainvälisessä kaupallisessa käytännössä myyjän ostajalle antama asiakirja, joka sisältää luettelon tavaroista, niiden määrästä ja hinnasta, jolla ne toimitetaan ostajalle, tavaran muodolliset ominaisuudet (väri, paino jne.), toimitusehdot sekä tiedot lähettäjistä ja vastaanottajista. Laskun toteamuksesta käy ilmi, että (paitsi tapauksia, joissa toimitus tapahtuu ennakkomaksulla) ostajalla on velvollisuus maksaa tavarat määriteltyjen ehtojen mukaisesti. Lasku on asiakirja, jota käytetään yksinomaan verovalvontatarkoituksiin, eikä sitä siksi voida pitää laskun analogina.
Incoterms 2010: Kansainvälisen kaupan ehtojen viralliset tulkintasäännöt
ncoterms tai International Commercial Terms ovat Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) julkaisemia ennalta määriteltyjä kaupallisia ehtoja, jotka liittyvät kansainväliseen kauppaoikeuteen. Niitä käytetään laajasti kansainvälisissä kaupallisissa sopimuksissa tai hankintaprosesseissa, sillä kauppaneuvostot, tuomioistuimet ja kansainväliset lakimiehet kannustavat niiden käyttöä kansainvälisessä myynnissä. Incoterms on sarja kolmikirjaimia kauppaehtoja, jotka liittyvät yleisiin sopimusmyyntikäytäntöihin, ja niiden ensisijaisena tarkoituksena on määritellä selkeästi tavaran kuljetukseen ja toimitukseen liittyvät tehtävät, kustannukset ja riskit. Incoterms tiedottaa kauppasopimuksesta ja määrittelee asiaankuuluvat velvoitteet, kustannukset ja riskit, jotka liittyvät tavaran toimittamiseen myyjältä ostajalle. Se ei kuitenkaan ole sopimus tai laki. Lisäksi se ei määritä, mihin nimikkeet siirretään, eikä se koske hintaan, valuuttaan tai luottopositioihin.
Incotermsin tarkoitus on tarjota joukko kansainvälisiä sääntöjä ulkomaankaupan yleisimmin käytettyjen kauppatermien tulkintaan. Tällä tavoin voidaan välttää tai ainakin vähentää huomattavasti epävarmuutta tällaisten termien erilaisesta tulkinnasta eri maissa.
Ensimmäinen ICC:n kansainvälisen kaupan ehtoja koskeva teos julkaistiin vuonna 1923, ja ensimmäinen painos, joka tunnetaan nimellä Incoterms, julkaistiin vuonna 1936. Incoterms-sääntöjä muutettiin vuosina 1953, 1967, 1976, 1980, 1990 ja 2000, ja kahdeksas versio – Incoterms 2010 – julkaistiin 1. tammikuuta 2011. ICC on aloittanut neuvottelut uudesta Incoterms 2020 -versiosta, jonka nimi on ”Incoterms 2020” ja joka on ICC:n rekisteröity tavaramerkki.
Meri- ja sisävesiliikenteen säännöt:
FAS – Free Aboard Vessel – riski siirtyy ostajalle, mukaan lukien kuljetuskustannukset ja myyjän alukseen (eli nimettyyn satamaterminaaliin) toimittaman lastin vakuutus. Myyjä vastaa rahdin rekisteröinnistä.
FOB – Free on Board – riski siirtyy ostajalle, mukaan lukien kaikkien kuljetuskustannusten maksaminen ja myyjän alukseen toimittaman lastin vakuutus. Seuraava vaihe Frankin jälkeen on laivan puolella.
CFR – Cost and Freight – myyjä toimittaa lastin, riski siirtyy ostajalle, kun rahti toimitetaan alukseen. Myyjä vastaa rahtikuluista määräsatamassa. Seuraava vaihe Franko Bort Sudnin jälkeen.
CIF – Cost, Insurance and Freight – riski siirtyy ostajalle, kun rahti on toimitettu alukseen. Myyjä vastaa määräsataman rahti- ja vakuutuksista. Vakuutus sisältyy hintaan, toisin kuin kustannukset ja rahti.
Kuljetuksen sääntely kaikilla liikennemuodoilla:
EXW – Ex-factory – myyjä toimittaa (kuormaamatta) tavarat ostajan käyttöön ja myyjän tiloihin. Tätä termiä on käytetty melko pitkään, koska myyjä kantaa tässä tapauksessa vähimmäisvastuun. Ostajan velvollisuus rajoittuu vientitietojen toimittamiseen myyjälle.
FCA – Free Carrier – myyjä toimittaa tavarat rahdinkuljettajalle ja voi olla vastuussa tavaroiden rekisteröinnistä vientiä varten (perustietojen täyttäminen). Tämä lähestymistapa on käytännöllisempi kuin Franko-Zavod, koska se ottaa huomioon kuorman nostettaessa lastia laivaan, kun taas myyjä on enemmän huolissaan rikkomuksista tavaroiden viennin aikana.
CPT – Carriage Paid to – myyjä toimittaa tavaran rahdinkuljettajalle sovittuun paikkaan, riski siirtyy ostajalle ja myyjän on maksettava tavaran kuljetuskulut määränpäähän.
CIP – Kuljetus ja vakuutus maksettu ennen – myyjä toimittaa tavaran rahdinkuljettajalle sovittuun paikkaan, riski siirtyy ostajalle ja myyjä maksaa kuljetus- ja vakuutuskulut määränpäässä.
DAT – Toimitus terminaaliin – myyjä kantaa kustannukset, riskin ja vastuun siihen asti, kunnes tavarat puretaan (toimitetaan) laiturilla, varastossa, asemalla tai terminaalissa. Seisonta- tai yksinkertaisista kustannuksista vastaa myyjä. Myyjä käsittelee tavarat vientiin, ei tuontiin. Toimitus terminaalissa korvaa ”Toimitus laiturilta” ja ”toimitus laivalta”.
DAP – Delivery at Destination – myyjä vastaa tavaroiden kustannuksista, riskeistä ja vastuusta, kunnes ne saapuvat ostajalle määräpaikassa. Myyjä käsittelee tavarat vientiin, ei tuontiin. Toimitus määränpäähän korvaa ”Toimitus rajalle” ja ”Toimitus ilman tullimaksua”.
DDP – Delivery with Duty Paid – myyjä kantaa kustannukset, riskin ja vastuun ostajan hallussa olevien tavaroiden selvittämisestä määräpaikassa. Ostaja on vastuussa tavaroiden purkamisesta. Myyjä on vastuussa tavaroiden rekisteröinnistä maahantuontia varten, tullien ja verojen maksamisesta, joten ostaja ei ole ”vastuullinen maahantuoja”. Incoterms 2010…
- Tavaran omistusoikeuden määrittäminen tai omistusoikeuden siirtyminen ei kuulu maksuehtoihin.
- Liittyy palvelujen tarjoamista koskeviin sopimuksiin, eikä se määrittele sopimukseen perustuvia oikeuksia tai velvollisuuksia (lukuun ottamatta toimitusta) tai sopimukseen perustuvien oikeuksien rikkomista.
- Suojaa osapuolia heidän omalta riskiltään tai menetykseltä, eikä se kata tavaroiden arvoa ennen toimitusta tai sen jälkeen.
- Tavaroiden siirto-, kuljetus- ja toimitusehtojen määrittäminen. Kontin lastaus EI sisällä pakkaamista ja se on mainittava myyntisopimuksessa.
- Muista, että Incoterms-säännöt eivät ole lakia, eivätkä Incoterms-säännöt määrittele osapuolten velvollisuuksia
Pakkauslista
Kuvauksen muodossa oleva tavaraasiakirja, joka näyttää tavaran ominaisuudet. Pakkausluettelo vaaditaan, kun samassa paketissa on eri tuotelajitelmia. Pakkausluettelo sisältää seuraavat tiedot: kunkin tuotteen määrä (kappalemäärä pakkauksessa); paketin numero.
Pakkausluetteloa käytetään laskun lisäksi silloin, kun lähetyksessä on suuri määrä tuotteita, joissa kunkin yksittäisen tuotteen määrä, paino tai sisältö on erilainen.
Alkuperätodistus on kansainvälisessä kaupassa käytettävä asiakirja. Se ilmoittaa tavaroiden alkuperämaan, mutta todistuksessa ”alkuperä” tarkoittaa maata, josta tavarat toimitetaan, todistus vahvistaa, missä tavarat on valmistettu.
Tuojamaa voi vaatia todistuksen, joka viejämaan viranomaisten on vahvistettava. Ennen sopimuksen tekemistä sekä maahantuojan että viejän on selvitettävä alkuperätodistuksen hankintatarve.