Vaaralliset tavarat
Logistiikkakäytännössä tavarat jaetaan tyypeittäin. Yleisin luokittelu voidaan kutsua jakamiseksi yleisiin, ylimitoitettuihin, lämpö- ja vaarallisiin lasteihin. Tämä artikkeli käsittelee viimeistä lastityyppiä – vaarallisia aineita.
Mikä on vaarallinen lasti?
Vaarallinen lasti on lasti, joka on mahdollisesti vaarallinen ympäristölle ja sen lähellä oleville ihmisille. Historiasta on tiedetty tapauksia, joissa virheellisesti kuljetettu ”vaarallinen aine” teki ajoneuvon tai kuljetusyksikön (kontin) käyttökelvottomaksi ja vahingoitti siten ympäristöä.
Tällainen rahti vaatii tiukkaa standardien noudattamista kuljetuksen järjestämisessä ja toteutuksessa. Muutoin on lisääntynyt riski, että lasti tulee käyttökelvottomaksi ja aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa ympäristölle ja sen kuljetusta palveleville ihmisille.
Tähän mennessä asiantuntijat ovat määrittäneet luettelon kaikista vaarallisista aineista, joka sisältää yli 3 000 tuotetta.
Vaaratason mukaisen luokittelun helpottamiseksi lastit on jaettu luokkiin.
Luokka 1 – räjähdysaineet.
Luokka 2 – Puristetut kaasut.
Luokka 3 – syttyvät nesteet.
Luokka 4 – syttyvät aineet ja materiaalit.
Luokka 5 – hapettavat aineet.
Luokka 6 – myrkylliset ja tarttuvaa aineet.
Luokka 7 – radioaktiiviset aineet.
Luokka 8 – syövyttävät ja syövyttävät aineet.
Luokka 9 – aineet, joilla on alhaisempi vaara-aste ja joita ei ole luokiteltu edellisiin ryhmiin.
Vaarallinen rahti on luokkaan kuulumisen lisäksi merkitty ainutlaatuisella nelinumeroisella koodilla (YK:n koodi – YK), ja sillä voi olla myös alaluokka.
Esimerkiksi monometyylianiliini: luokka 6, alaluokka 6.1, YK-koodi 2294
Toinen esimerkki on elohopea, luokka 8, YK-koodi 2809.
Tällaisen lastin kanssa työskentelyn logistiikkaketjun kaikki vaiheet laskentapyynnöstä alkaen edellyttävät vaaraluokan ja YK-koodin pakollista läsnäoloa pyynnön kuvauksessa.
Vaikeimmin kuljetettavat lastit Tavarankuljetuskäytännön
perusteella ongelmallisimpia ovat 1. (räjähteet) ja 7. luokan (radioaktiiviset aineet) lastit.
Lähetysasiakirja
Tämä sisältää vaarallisten aineiden ilmoituksen (Dangerous Goods ilmoitus tai lyhennettynä DGD). Tämä asiakirja sisältää kuvauksen lastista, sen fyysisistä ominaisuuksista, vaaraluokasta, YK-koodista ja muista tiedoista. Meriliikenteessä tehdään rahtikuljetuksen alustava koordinointi DGD huomioiden.
Lisäksi rahtikirjoissa on myös merkinnät, että lasti on vaarallinen.
Kuka kuljettaa vaarallisia aineita?
Vaaralliset aineet kuljettaa kuljetusyritys, jolla on asianmukainen lupa työskennellä tällaisten tavaroiden kanssa. Maantiekuljetuksessa luvan on saatava yritykseltä ja kuljettajalta, joka kuljettaa lastin.
Lisäksi kuljettajalla on oltava asiakirjat, jotka määräävät toimia hätätilanteissa.
Muiden kuljetusmuotojen osalta on pyydettävä lupa asianomaiselta liikenteenharjoittajalta.
Vaarallisten aineiden kuljetuksen erityispiirteet
. Vaarallisten aineiden kuljetuksen erityispiirteet kiteytyvät tarpeeseen sopia tällaisen kuljetuksen mahdollisuudesta kaikkien rahdinkuljettajien ja infrastruktuurin omistajien kanssa, jossa lasti jälleenlaivataan.
Samalla ovat usein mahdollisia tilanteet, joissa rahdinkuljettaja pystyy vastaanottamaan lastin kuljetettavaksi, eikä konsolidointivarastolla ole lupaa vaarallisten aineiden varastointiin. Sama pätee merikuljetuksiin (rahdinkuljettaja hyväksyy rahdin kuljetettavaksi, mutta kauttakulkusatama ei voi ottaa sitä vastaan).
Lentokuljetuksen aikana rahtia ei välttämättä oteta vastaan lentokoneessa olevien laitteiden vuoksi.
Työskentely vaarallisen lastin
kanssa Edellä esitetyn perusteella työskentely vaarallisen lastin kanssa tulee aloittaa tietyllä väliaikaisella varauksella. Paljon enemmän kuin tavallisen kappaletavaran kuljetukseen. Tämä aika tarvitaan koordinointiin kaikkien (!) kuljetusketjun osallistujien kanssa.
Ketjun osallistujilla tarkoitetaan jokaista rahdinkuljettajaa, jälleenlaivauspistettä (lentokenttää, satamaa tai rautatieasemaa).
Käytännössäni yritän oppia mahdollisimman paljon tietoa, joten en epäröi kysyä paljon kysymyksiä liikenteenharjoittajan edustajalta.
Tietenkin tällainen kuljetus tulisi uskoa sertifioiduille ammattilaisille. Tämä takaa riittävän työn ja välttää lainsäädännölliset hämmennykset. Kansainvälisten standardien lisäksi on olemassa alueellinen lainsäädäntökehys, jonka tulee olla paikallisten asiantuntijoiden tiedossa.